Jätinlinnan historiaa

Perustamisvaiheet

Nuorisoseuratoiminta käynnistyi Nukarilla viime vuosisadan alussa. Aluksi toimintaa haittasi kokoushuoneen puute, mutta iltamia järjestettiin mm. Villenperin ladossa.

Vuonna 1927 Hyvinkään seudun Maamiesseuran Nuoriso-osasto teki rohkean ehdotuksen pääseuralleen, että se ryhtyisi rakentamaan omaa taloa. Aloitteen oman talon rakentamisesta teki Nuoriso-osaston puheenjohtaja V. Mustala. Rantalan talossa marraskuun 14. päivänä 1927 pidetyssä maamiesseuran kokouksessa, jossa puheenjohtajana toimi maanviljelijä Emil Laine ja pöytäkirjan laatijana opettaja Vilho Mustala, seura päätti ryhtyä rakentamaan omaa taloa.

Keväällä 1928 toimeenpantiin Vantakorven ladossa paikkakunnan oloihin nähden verrattain suuret arpajaiset, joista puhdas rahallinen tulo oli 24 985,35 mk, mikä vastasi vuoden 1953 tasolla lähes 300 000 markkaa. Arpajaisvoitot olivat suuremmalta osaltaan lahjoitettuja. Myös Jaakkolan mäellä sijainneessa ladossa pidettiin iltamia, joilla kerättiin rahaa. Rahaa kerättiin myös lahjoituksilla.

Näin oli saatu sellainen taloudellinen pohja, että sen perusteella voitiin ryhtyä talohanketta viipymättä toteuttamaan.

Maaliskuun 31. päivänä 1929 toimeenpantiin talkoot, jolloin kerääntyi valtavat määrät tukkeja, jotka sahautettiin Nukarin sahalla. Lautojen ajonkin toimittivat paikkakuntalaiset maksutta.

Talon perustus laskettiin 22. päivänä huhtikuuta. Sekin tehtiin suurelta osin talkootyönä, ja itse rakennuksen teko annettiin urakalla kirvesmies A. Koskiselle.

Talon rakentaminen edistyi ripeässä tahdissa niin, että vihkiäisjuhla ja samalla jälleen arpajaiset voitiin viettää 25. päivänä elokuuta 1929 oman orren alla verrattain uhkealta näyttävässä Jätinlinnassa, jonka nimen talolle oli keksinyt ja ehdottanut maanviljelysseuran toiminnanjohtaja, agronomi V. Kitunen. Talon piirustukset oli laatinut rakennusmestari Heikki Siikonen, ja tonttialueen lahjoittivat maanviljelijät Alku Jaakkola ja T. Virvelä yhteisesti.

Talon rahalliset kustannukset olivat pyörein luvuin 150 000 mk, ja talkoilla saatujen rakennusaineiden arvo oli vähintään 50 000 mk. Vuoden 1953 rahan arvon mukaan mitattuna kustannukset voidaan arvioida 3–4 miljoonaksi markaksi.

Paikkakuntalaisille talon vihkiäisjuhla oli todellinen juhlahetki. Sitä se oli ennen kaikkea paikkakunnan silloiselle nuorisolle, joka nurkumatta ja vaivojaan säästämättä oli aina valmis raskaimpiinkin uhrauksiin.

Vihkiäisjuhlan avauspuheen piti opettaja Vilho Mustala ja erittäin sisältörikkaan ja lämminhenkisen juhla- ja samalla talon vihkiäispuheen piti agronomi V. Kitunen.

Tulkoon mainituksi, että Jätinlinna oli ensimmäinen maamiesseuran yksin omistama talo Uudellamaalla.

Ei liene liioiteltua sanoa, että raskaimman kuorman ja suurimman vastuun asian onnistumisesta kantoi todellisuudessa Suomiehen Nuoriso-osasto. Uudenmaan läänin Maanviljelysseuran toiminnanjohtaja, agronomi Kitunen, lausui sille vilpittömän julkisen tunnustuksensa sekä talon vihkiäisjuhlassa pitämässään puheessa että useissa muissakin tilaisuuksissa.

Vuoteen 1929 voidaankin katsoa päättyneen toisen vaiheen Hyvinkään seudun maamiesseuran toiminnassa. Sen tunnusmerkkinä voidaan pitää voimaperäistä nuorisotoimintaa ja näkyvimpänä saavutuksena oman talon, Jätinlinnan, rakentamista. Tänä aikana seuran toimintakeskus siirtyi Suomiehen seudulle.

1930-luku

Maamiesseuran naisosasto perustettiin vuonna 1933 ja maatalousnaiset ryhtyivät pitämään Jätinlinnan ravintolaa ja järjestivät arpajaisia.  Maatalousnaiset olivat muutenkin aktiivisia, sillä Siiri Suonranta mmompeli Jätinlinnalle Suomen lipun. Naisosastolta pääseura saikin taloudellista tukea useaan eri otteeseen sekä Jätinlinnan kunnostamisessa että sen rakennusaikaisten velkojen maksamisessa.

Toiminnan lopettamiseen oli yhtenä painavana syynä nuoremman polven keskuudessa herännyt voimakas ruumiillisen kulttuurin harrastus. Suomiehen seudulle perustettiin nimittäin Voimistelu- ja Urheiluseura Suomiehen Sisu. Villenperiläiset olivat tässäkin aktiivisia, sillä ensimmäisiä jäseniä olivat mm. Pentti Koskinen, Sakari Laine, Väinö Enroth, Tahvo Koskinen, Antti Koskinen, Viljo Jokinen, Toivo Laine, Lauri Jokinen ja Reino Laine.

Suomiehen Sisu kuitenkin seurasi Nuoriso-osaston perinteitä siinä suhteessa, että se kokosi paikkakunnan nuorison samojen harrastusten piiriin ja kiinnitti voimakasta huomiota myös jäsentensä henkiseen kasvattamiseen ja kehittämiseen. Näin sai alkunsa paitsi voimistelu- ja urheilutoiminta myös näytelmätoiminta.

Jätinlinnasta tuli näin monenlaisen toiminnan keskus. Muun muassa hiihtokilpailuja alettiin järjestää, ja ne jatkuivat aina 1980-luvulle asti.

Suojeluskuntatoiminta oli myös varsin aktiivista tähän aikaan, ja suojeluskunnan piirissä järjestettiin aktiivisesti erilaisia kilpailuja Jätinlinnan pihalla ja lähimaastossa.

Suomiehen puhelinkeskus siirtyi myös Jätinlinnaan talonmiehen hoidettavaksi ja toimi siellä aina 1950-luvun loppupuolelle asti.

Kesäjuhlilla oli suuri merkitys kyläläisille, ja niitä järjestettiin aktiivisesti. Usein mukana oli myös torvisoittokunta huolehtimassa musiikista. Kesäjuhlien kilpailuja olivat muun muassa pussijuoksu ja perunan kuljetus suussa olevassa lusikassa.

1940-luku

Jatkosodan aikana Jätinlinna toimi toipilaskotina. Tällöin hyväkuntoisemmat kävivät myös auttamassa lähiseudun taloissa kevyissä töissä.

Sodan jälkeen rakennettiin mäen päälle, Jätinlinnan yläpuolelle, urheilukenttä. Tällöin ruvettiin järjestämään myös juoksu- ym. yleisurheilukilpailuja. Myös seurojen välisiä kilpailuja järjestettiin. Kilpailutoimintaa oli aina 1970-luvulle asti.

1950-luvulla Hyvinkään maalaiskunta osti kentän kunnalle.

1950-luku

Jätinlinnan maastossa käytiin 1950-luvulla usein kylien välisiä hiihtokilpailuja.

Myös näytelmäharrastus oli aktiivista. Näytelmiä olivat muun muassa Tukkijoella, Hallin Janne, Laahus, Liian viisas piika ja Syntipukki. Näytelmiä käytiin esittämässä myös muissa kylissä. Lavasteet ja näyttelijät kulkivat kuorma-auton lavalle nostetun kopin suojissa, jossa oli puupenkit istumista varten. Joskus huonojen kelien sattuessa jouduttiin myös työntöhommiin.

Helatorstaisin oli pitkän aikaa vuorovuosina poikien ja tyttöjen järjestämät helatorstaijuhlat.

1960-luku

Jätinlinnan kiinteistö siirtyi Sisun omistukseen 1950- ja 1960-lukujen vaihteessa.

Iltamat ja näytelmät vaihtuivat vähitellen tanssien pitämiseksi.

Jätinlinna saikin hyvän maineen tanssien järjestäjänä, ja tansseista tuli varsin suosittuja. Näin ryhdyttiin organisoimaan linja-autokuljetuksia tansseihin Rajamäeltä ja Nurmijärven kirkolta.

Vähitellen seuraavien vuosikymmenien aikana tanssit hiipuivat, ja Jätinlinnaa käytettiin lähinnä syntymäpäivien, häiden, hirvipeijaisten ja vastaavien tilaisuuksien järjestämiseen.

Kun Jätinlinnan käyttö alkoi olla melko vähäistä, se alkoi myös rapistua. Jossain vaiheessa talon takaseinän alaosaan tehtiin jopa aukkoja, joista laskettiin eristeenä ollutta purua pois eläinten kuivikkeeksi.

1970-luku

1980-luku

1990-luku

2000-luku

2010-luku

Jätinlinnan kunnossapito vuosien varrella

Ulkopuolelta talo maalattiin olympiavuonna 1952.

Viljo ja Alli Nymannin toimiessa talonmiehinä 1950-luvun alkupuolella rakennettiin sauna lähelle tietä.

Sisältä talo maalattiin vuonna 1965.

Talon lämmitys uusittiin vuonna 1966. Tällöin poistettiin puulämmitteiset kaminat, ja tilalle tuli öljyllä toimiva lämpöilmapuhallin. Samassa yhteydessä rakennettiin ravintolan puolelle takka. Sen muurasi muurari Luukkola.

Talon laajennuksesta tehtiin suunnitelmat Maamiesseuran aikana vuonna 1956 ja Sisun aikana vuonna 1965. Ensimmäisessä suunnitelmassa taloa olisi jatkettu länteen päin. Tähän uuteen osaan olisi siirretty näyttämö, ja kellarikerrokseen olisi tullut huolto-, pukuhuone-, WC-, suihku- ja varastotiloja. Vuoden 1965 suunnitelmassa talon itäpäätyyn olisi rakennettu matalampi siipi, johon olisi tullut vastaavia tiloja. Tähän suunnitelmaan saatiin rakennuslupakin, mutta ilmeisesti rahan puutteen vuoksi sitä ei alettu toteuttaa.

Vihreän värin Jätinlinna sai vuonna 1974.

Vesikatto uusittiin 1990-luvulla peltikatoksi. Samalla korjattiin piippuja.

Kun vuosituhat vaihtui, kylillä alettiin keskustella Jätinlinnan kunnosta, sillä se rappeutui pikkuhiljaa. Niinpä vuonna 2012 päätettiin kutsua kyläläiset taas talkoisiin kukin kykyjensä mukaan ja ryhtyä kunnostamaan rakennusta. Ensin tehtiin ulkovuoraus ja eristys, ja toisessa vaiheessa uusittiin keittiö- ja WC-tilat.

Taas löytyi samanlaista talkoohenkeä kuin 1920-luvulla. Paikkakunnan metsänomistajat lahjoittivat tukit, ja Mika Lottanen sahasi ne laudoiksi, rimoiksi ja lankuiksi. Sahattu puutavara kuivattiin taapelissa Harjun riihen luona ja kuljetettiin siitä tarpeen mukaan Jätinlinnan työmaalle. Etuseinästä purettiin vuoraus pois ja kunnostettiin runkoa niiltä osin, missä löytyi lahovaurioita. Vanhat eristeet poistettiin etuseinästä, ja tilalle puhallettiin selluvillaa. Takaseinästä uusittiin vain alaosa, mutta eristeet puhallettiin koko seinään, koska ne pääsääntöisesti puuttuivat sieltä.

Päätyseinissä ei laudoitusta purettu, vaan uusi laudoitus tehtiin vanhan päälle.

Ikkunat ja ovet uusittiin kokonaan, lukuun ottamatta takaseinän ikkunoita, joista osa korjautettiin.

Pääsisäänkäynnin pylväät korjattiin, ja keittiösisäänkäynnin katos uusittiin kokonaan. Tämän jälkeen koko talo maalattiin ulkoapäin, ja vuonna 2013 väri palautettiin keltaiseksi. Ensimmäinen vaihe saatiinkin valmiiksi vuoden 2013 aikana.

Kunnostuksen käytännön toteutuksesta vastasi ammattitaidolla Matti Jokinen apunaan joukko innokkaita talkoolaisia.

Toinen vaihe alkoi vuonna 2014, kun laadittiin uuden osan piirustukset. Tästä kiitokset Kirsille. Rakennuslupa saatiin saman vuoden syksyllä, ja rakennustöihin päästiin kesällä 2015. Sen vuoden aikana tehtiin perustukset, ja seuraavana keväänä jatkettiin siitä ylöspäin.

Tarkoitus oli saada lisäosa valmiiksi vuoden 2016 lopussa, mutta aikataulu hieman petti — ei tosin niin paljon kuin Olkiluodossa tai Espoon metron rakentamisessa — ja lisäosa valmistui kesällä 2017.

Kolmas vaihe oli vanhan osan uudistaminen. Keväällä 2018 tehtiin suunnitelmat, joissa päätettiin maalata vanha osa sisältä kokonaan sekä uusia lämmitys- ja sähköjärjestelmä. Tässä yhteydessä todettiin myös, että tarjoilutilan, eteisen ja tuulikaapin rakenteita joudutaan korjaamaan. Lisäksi päätettiin uusia ulkovalaistus.

Saneeraus alkoi syyskuussa 2018 ja valmistui kesällä 2019.

Kaiken kaikkiaan talkootyötä tehtiin lähes 5 000 tuntia. Suurimman osan lisäosan talkootöistä ovat tehneet Matti Jokinen ja Ossi Lindström, yhteensä noin 2 300 tuntia. Kaiken kaikkiaan Matti on tehnyt noin 1 300 tuntia.

Talonmiehet

Seuraavat henkilöt ovat toimineet Jätinlinnan talonmiehinä. 1930–1950-luvuilla toimineet talonmiehet vastasivat myös Suomiehen puhelinkeskuksen hoidosta.

Suonranta Mauri ja Aili
Virtanen Väinö ja Hilma
Holm
Vierikko
Niemi
Kuisma Matti ja Toini
Korvenaho Sisko ja Laina
Nyman Viljo ja Alli
Elo Matti ja Vuokko
Kujala Veikko ja Maila
Isoniemi Anna
Mäkelä Markku
Räsänen Veijo ja Myyrä Maija